Vihdoin ja viimein päästiin Luukin luontopolulle, jossa viimeeksi tammikuussa tarvottiin lumihangen keskellä.
Ihmisiä oli paljon enemmän kuin viime kerralla. Maisemallinen näyttivät erilaisilta näin syksyllä.
Tuo maasto on niin kiva kun on niin paljon nousuja ja laskuja. Muutaman kerran otettiin parit juoksut ylämäkeen ja hyvin sykkeet nousi lähelle maksimia. Ja se hiljaisuus! Ainoastaan yliajavien lentokoneiden meteli kuuluu. Siellä täällä tuoksuteltiin kun toiset olivat laavuilla nokipannukahveilla. Mietittiin että joskus täytyy ottaa lapset mukaan ja mennä kahville ja grillimakkaralle esimerkiksi Kaitalammelle.
Loppumatkasta alkoi vähän useat pitkät nousut tuntumaan takapuolessa.
On toi metsässä vaihtelevassa maastossa kävely niin paljon mukavampaa kuin täällä kaupungissa lenkkipolkujen kuluttaminen. Vaihtelu virkistää.
Nyt on kana ja riisi kypsymässä uunissa. Illalla lämmitetään sauna ja rentoudutaan loppuilta. Ajatuksissa oli vielä vetää lihaskuntotreeni ennen saunaa sekä voimavanteilu, joka nyt jäänyt vähän vähille.
Rentouttavaa lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti