#45

Uusi viikko taas alussa! Meillä tupakan lopetus siirtyi viikolla eli tänään ollut ensimmäinen tupakaton päivä. Hommattiin kalliit sähkötupakat ja ne tulivat postissa viime viikolla. 

Mulla on ollut koko viikonlopun kurkku aivan älyttömän kipeä ja huono olokin on ollut. Lauantaina kävin ekaa kertaa kokeilemassa sauvakävelyä kun ostin aamuisella kauppareissulla meille oikean pituiset sauvat. Alkuun tuntui vähän oudolta ja jopa nololta, vaikka sehän taitaa nykyään jo olla aika trendikästä. Lenkin aikana sykkeet oli 15-20 pinnaa korkeammalla kuin ilman sauvoja. Kyllä rintaranka saa hyvää kiertoa ja tästä toivonkin saavani apua yläselän ongelmiin. Pari kertaa oikein keskittyä siihen että pidän olkapäät alhaalla, varsinkin oikea olkapää nousi vaivihkaa ylös. 

Sunnuntaina pidin lenkkeilystä välipäivän. Illalla voimavanteilin 20minuuttia ja tein vatsat ja selät. 

Tänään oli tosiaan tarkoitus lähteä töistä tullessa lenkille, mutta koska olo oli sen verran huono, niin päätettiin pitää lepopäivä kaiken liikunnan osalta. Mä olen aivan poikki, mä en nyt just tahtoisi tulla enää yhtään kipeämmäksi kuin nyt jo olen. 

Teetä ja flunssa lääkkeitä naamaan niin josko helpottais! 

#44

Vaikka lapsiviikko onkin, ollaan miehen kanssa käyty lenkillä heti kotiin päästyämme. Keskiviikkona oli lepopäivä ja se tulikin tarpeeseen, jalat olivat aika kovilla. Eilen taas käytiin 4,6km:n lenkki intervalliharjoitteluna eli juostiin viiteen otteeseen pikku pätkät. Mahtavinta on se, että joka juoksu kerran jälkeen pätkä pitenee ja sykkeetkään ei nouse läheskään yhtä korkealle kuin ensimmäisillä kerroilla.

Nyt sykkeet tavallisella kävelylenkillä siinä 130 tietämissä ja juostessa (ei muuten oo enää edes hölkkävauhtia!) 160-175.

 

Ostoslistalla on seuraavaksi kävelysauvat tehostamaan kävelylenkkejä ja toivon mukaan se toisi helpotusta myös mun niska-hartia seudun kipuihin. Keppijumpalla (ja tulehduskipulääkkeillä) oon yrittänyt jokatoinen päivä availla kipeitä lihaksia, Pyöräilemään en oo uskaltanut nyt ollenkaan koska se jumittaa selän ja hartiat ihan totaalisesti.

 

Alkuviikosta hommattiin miehelle oikeanpainoinen kahvakuula, mutta vielä ei olla ehditty yhdessä sitä kokeilemaan. Näin lapsiviikolla se aika vaan sujahtaa, ennen kuin huomaakaan on jo ilta ja nukkumaan pitäisi päästä. Mieskin herää aamuyöstä töihin, joten nukkumaan on mentävä ajoissa. Toivonkin että ensi viikolla kahvakuulaillaan yhdessä!

 

Paino tänä aamuna 83,7kg! Nyt painoa tippunut reilu 5kg! Ja kyllä sen huomaakin juuri vaatteissa. Kokeilin eilen kaksi syksyä sitten ostamaani takkia ja se mahtui jo hienosti päälle! Takki oli vuoden verran äidilläni lainassa ja sain sen viime keväänä takaisin, mutta silloin se ei mahtunut päälle, tai mahtui muttei siinä pystynyt liikkumaan lainkaan.

Tästä on taas hyvä jatkaa eteenpäin!



#still going!

Huh! Nyt on eka viikko töitä takana. Työkuvioihin tuli yllättävä muutos viikkoa ennen kuin olisin aloittanut ihan omaan alaan liittymättömät hommat. No, nyt oon edelleen päivähoidon parissa ja tää tuntuu ihan loistavalta. Paljon haastetta edessä, mutta positiivisella mielellä otan haasteet vastaan.

 

 

Hommattiin miehen kanssa meille molemmille Polarin M400hr urheilukellot. Ihan loistava ostos! Loopilla voi heittää vaikka vesilintua! Kello ollut vasta kaksi päivää kädessä, mutta nyt jo se tuntuu ihan joka euron arvoiselta. PolarFlow- sovellus näyttää kaiken tarvittavan sykealueista reittitietoihin. Nyt molempina päivinä aktiivisuus% ollut yli 100 reilusti. Ja mikä plussaa, kelloon saa puhelimen kautta älykkäät ilmoitukset joka tarkoittaa sitä, että pystyn kellon näytöltä lukemaan puhelimeeni tulevat ilmoitukset; viestit, uutiset ja saapuvat puhelut! Tämä on varsinkin kätevä töissä!

 

Pari kolme viikkoa oon treenannut juoksua. Mä en ole koskaan juossut vaikka sitä oon kovasti yrittänyt. Yleensä se on ottanut mulla niin kovasti polviin että oon jättänyt suosiolla harjoittelun sikseen.

Eräällä lenkillä mies yllytti et nyt juostaan pieni pätkä. Okei, joo kokeillaan! Juostiin sitten vissiin kolme vai neljä pätkää. Ja siitä sitten juoksu/hölkkä kipinä lähti. Joka lenkillä en oo juossut vaan ehkä kahdesti viikossa ja näin parin kolmen viikon aikana on tapahtunut ihan selvää kehitystä. Joka kerralla jaksaa juosta aina vaan pidemmälle. Vitsi miten mahtava fiilis se onkaan!

Eilen oltiin viimeeksi juoksemassa ja kotiin tullessa hiki virtasi, palauttava juoma naamaan ja olo oli mitä mahtavin.

 

Ollaan nyt lapsettomalla viikolla käyty urheilemassa heti kotiin tultua. Mulla loppuu työt klo 14 ja kotona olen 14.30, kahvit naamaan ja lenkille. Sitten onkin loppuilta vapaata tehdä mitä tykkää. Illalla käydään vielä reipas 20-25minuutin lenkki koirien kanssa.

 

Lapsiviikoilla oon tarkoituksella jättänyt lenkkeilyn 1-2 kertaan viikossa. Mä haluan viettää kaiken vapaa-ajan lasten kanssa ja kotona yritän sitten treenailla sen minkä pystyn. Keppijumppaa oon tehnyt joka toinen ilta, joskus saan lapsetkin innostumaan mukaan. Kepin avulla oon saanut yläselän lihakset auki. Mulla on ihan hirveitä ongelmia nimittäin yläselän ja niskan lihaksissa. Niiden takia kävin vuosi sitten fyssarillakin, mutta en mä oo sieltä saatuja jumppaohjeita noudattanut, vielä. Nyt pitäis miehelle hommata kahvakuula niin voidaan sitten keskittyä lapsiviikoilla enemmän lihaskuntoharjoitteluun. Viikonloppuisin päästään lekkeilemään kun isommat lapset voivat katsoa pienempien (eskarilainen ja tokaluokkalainen) perään. Nuorin tyttö saa lenkkeillä meidän kanssa rattaissa.

 

Joku 1,5kk sitten ostin itselleni 1,2kg:n voimavanteen jolla oon treenannut noin joka toinen päivä. Ekan kerran jälkeen lantiossa oli aika messevät mustelmat ja piti odotella muutama päivä, että pysty taas hulailemaan. Nyt hulaan kerralla 20min joko musiikkia kuunnellen tai telkkaria katsellen. Parin kolemn viikon kuluttua mittaan itseni ja saas nähdä onko senttejä lähtenyt! Ja vaikkei ois lähtenyt niin kylle se ainakin alaselälle on hyvää treeniä. Tätä kirjoittaessa tulikin mieleen, että sohvan alla on pölyttymässä selätin... pitäisköhän kaivaa esille... :)

 

Huomenna on välipäivä ja ollaan suunniteltu huomiseksi leffailtaa ja herkuttelua! En ole karkkia/keksiä tms herkkua syönyt varmaan 1,5 kuukauteen! Kiitos kromin. Ei tee yhtään mieli mitään. Duunissa söin eskimopuikon kun oli jälkkärinä hernekeiton päälle ja tiistaina söin kaksi pientä täytekakun palaa (jotka muuten olivat Jari Sillanpään synttärikonsertista). Oon ajatellut tän kaiken elämäntapamuutoksena ja en aio kieltää itseltäni mitään, mutta pidän mielessä kohtuuden.

 

Maanataina on iso päivä. Me lopetetaan miehen kanssa tupakointi.

 

Nyt syömään, salaattia, naudan pihvi ja kanttarellikastiketta! Nam!

 

 

 

 





#last change, no excuses

Tekis mieli nauraa jo ittelleni, mutta pidättäydyn siitä toistaiseksi. Monta monta uutta yritystä, hetken innostusta ja hyvää fiilistä takana. Päätöksiä jotka eivät ole pitäneet. Selityksiä ja tekosyitä. 

Kesä on mennyt ihan penkin alle niin ilmojen kuin itsestä huolehtimisen saralla. Oon ollut saikulla toukokuusta asti ja nyt viikon päästä palaan töihin. Edessä on uudet kuviot ja noh, haasteet. Irtisanouduin omasta vakituisesta työsuhteesta joka aiheutti minulle vaan onnetonta oloa ja masennusta. 

Kuten aiemmin oon kertonut, olen kärsinyt masennuksesta pitkään. Se on ollut ajoittaista ja miedolla lääkityksellä oon saanut sen pidettyä aika hyvin aisoissa. Kun tein päätöksen irtisanoutumisesta, valtava taakka putosi harteiltani ja tuntui että sain siitä paljon positiivista energiaa. Lopetin lääkityksen ja nyt oon ollut reilun kuukauden ilman mitään lääkkeitä ja ilman masennus tuntemuksia. Lääkkeiden lopetuksesta ja sen jälkeisistä tuntemuksista voisinkin kirjoittaa ihan erillisen postauksen. 

Lääkkeiden lopettamisen aikoihin rupesin todella pohtimaan omaa terveyttä, psyykkistä ja fyysistä. Tuli taas todistettua, että kiloja oli kertynyt vaa'an mukaan 89kg. Vatsa näytti siltä että olisin raskaana, ihan älytöntä turvotusta. Naama oli turpea, kaksoisleuka sen kun kasvoi. Selkää särki, pää oli kipeä, niskat jumissa. Ruokailutottumukset oli taas retuperällä. Herkuttelin, söin mitä sattuu, liian paljon, liian rasvaista, liikaa karkkia, jätskiä....

Mä kelasin että jotain vaan oli tehtävä, vaikka ensin vain pienin askelin. En alkanut noudattamaan mitään diettiä, ajattelen tän elämäntavan muutoksena, en laihduttamisessa. Kilot tippuu siinä samassa. 

Kiinnitin huomiota taas riittävään juomiseen, vähintään se 2-3 ltr päivässä. Pienensin annoskokoja, syön edelleen kotiruokaa, lisäsin tuoreet kasvikset rinnalle. Nyt kesällä syön runsaasti marjoja. Aloin juomaan vihreää teetä korvatakseni sillä iltakahvin. Makeanhimoon aloin taas syömään kromia, joka mulla auttaa ihan välittömästi. Yhtään ei tee mieli herkkuja. 

En kiellä itseltäni mitään, sen sijaan sallin itselleni silloin tällöin kahvipullan tai ulkonasyömisen. 

Kävin muutama viikko sitten labrassa ja kolesteroli arvo oli koholla. Se sai mut pysähtymään. Tulos oli 3.3 ja se sai taas miettimään kovasti omaa terveydentilaani. Nyt jos koska on aika ottaa ja kääntää suunta kohti terveempää elämäntapaa.