Viikko alkoi reilun 14km:n pyörälenkillä. Alkuun meinasi tulla kylmä, mutta puolessa välissä oli jo ihan kivan lämmin ajella. Ilma oli jo kivan syksyinen.
Mietin vaan ajellessa, että eikö pyöräilijät enää kilkuttele kellojaan kun edessä on jalankulkijoita.. tai siis tiedänhän minä, etteivät ne soittele, mikä on ihan sairaan ärsyttävää. Yleensä huudan ohittelijoille jotakin perään jos eivät ole kelloa soittaneet. Nyt kun itse kilkuttelin kelloa niin hyvä etten sydänkohtausta aiheuttanut jalankulkijoille, sen verran ne pelästyivät vaikka ajoissa kelloa soitinkin.
Tiistaiksi olin suunnitellut juoksupäivän. Tuossa meidän lähimetsässä menee kilometrin pituinen pururata ja olin fiiliksissä lähteä kokeilemaan juoksemista pururadalla. Lämmittelykävelyä tuli sen 15minuuttia ja eikun juoksemaan. Rata oli tosi pehmeä,kun siihen oli juuri vedetty uudet purut päälle eikä se ollut kunnolla vielä tamppaantunut. Juoksu tuntui ihan hyvältä, mutta paljon raskaammalta kuin juoksu hiekka-alustalla. Luovutan kesken vähän yli puolessa välissä. Jotenkin tuli ihan tosi huono fiilis, pettymys. Ehkä odotukset oli liian kovat kun ajattelin että ihan kepeästi juoksen jo sen kissan verran. Mutta enpä juossut...vaan kävelin takaisin kotiin ja yritin ajatella positiivisesti, että ehkä ensi kerralla sitten.
Tänään oli vuorossa 5,5km:n sauvakävely ihanassa pikku pakkasessa. Maa oli kuurassa ja aurinko paistoi. Syksy on vaan aikasin ihanaa aikaa.
Paino on junnannut nyt pitkään edelleen 82kilossa. Tänään aamulla se oli 81,7kg et jos se nyt taas lähtisi lasku suuntaan.
Eipä tässä muuta, leuka pystyyn ja uudestaan pururadalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti